Nukkekoti

ja

Työmiehen vaimo

Nukkekoti

Nukkekoti on norjalaisen Henrik Ibsenin vuonna 1879 kirjoittama näytelmä. Ibsen on kirjoittanut monia muitakin tunnettuja teoksia, kuten Peer Gyntin. Ibseniä pidetään maailman esitetyimpänä näytelmäkirjailijana. Ibsen on myös innoittanut monia muita taiteilijoita. Kriitikoista useat pitävät häntä Shakespearen ohella yhtenä maailman merkittävimmistä näytelmäkirjailijoista. Aiheet kirjoihinsa Ibsen sai usein kotikylästään Skienistä. Hänellä oli poika, joka toimi Norjan pääministerinä. Ibsen loi modernin näytelmän. Hän käänsi päälaelleen vallitsevan ”hyvä voittaa” oletuksen. Ibsen vaikutti merkittävästi Suomessa mm. Minna Canthiin.

Nukkekodin päähenkilö on Nora. Ilmestyessään kirja oli kiistanalainen, koska se kritisoi silloin vallinneita Viktoriaanisia avionormeja. Silloin ajateltiin, että nainen on käytännössä miehen oma ja ainoa tapa onnistua elämässä oli avioituminen. Nora on naimisissa asianajaja Torvald Helmerin kanssa. Heillä on kolme lasta. Liitto näyttää ulkoisesti onnelliselta. Kuitenkin liiton alkuaikoina Nora on joutunut ottamaan lainaa vakavasti sairaan miehensä pelastamiseksi. Vekseliin on kuitenkin tarvittu miehen allekirjoitus, joten Nora on väärentänyt siihen isänsä nimen. Noran järjestettyä ystävänsä rouva Linden töihin pankkiin, lainan myöntänyt Krogstad saa potkut. Tämä uhkaa kertoa laina-asiasta Noran miehelle. Lopulta sen paljastuessa Nora odottaa saavansa mieheltään ihailua tämän teosta hänen vuokseen, mutta reaktio on päinvastainen. Tästä seuranneen keskustelun päätteeksi Nora jättää perheensä.

Näytelmän nimi tulee siitä, että Nora tuntee olevansa miehelleen kuin nukke. Nora mainitseekin miehelleenkin, että kokee tämän kohtelevan Noraa epäoikeudenmukaisesti. Kuten mainittu, tämä oli vallitsevan aikakauden normien vastaista. Vaikka kirjan tapahtumat ovatkin aikakaudelle hyvin epätavallisia, tulee inspiraatio kirjaan Ibsenin ystävän elämästä. Vaikka kirja ei ole suoraan Lauran elämäkerta, on siinä paljon samaa Noran tarinan kanssa. Laura otti lainaa pelastaakseen miehensä. Hän ei kuitenkaan jättänyt perhettään, vaan mies otti Laurasta avioeron ja passitti Lauran mielisairaalaan. Tämä kertoo hyvin naisen asemasta Nukkekodin aikaan.

Miljöönä näytelmässä on norjalainen kylä noin vuonna 1879. Realismille tyypillisesti se kuvaa tavallisten ihmisten elämää ja tuo esiin sen epäkohtia. Erityisesti naisen asemaa sen ajan Norjassa. Näytelmästä syntynyt kohu oli tämän takia valtava. Sen historiallista arvoa pidetään niin suurena, että UNESCO on ottanut Ibsenin allekirjoittaman käsikirjoituksen maailman muisti -ohjelmaansa vuonna 2001.

Työmiehen vaimo

Työmiehen vaimo on Minna Canthin vuonna 1885 kirjoittama näytelmä. Kuten Ibsenin nukkekoti, tämäkin kirja kritisoi naisen asemaa. työmiehen vaimo on yksi Canthin tunnetuimmista ja yhteiskunnallisesti radikaaleimmista teoksista. Kirja oli ensimmäinen kaupunkityöläisistä kertova näytelmä. Canth otti teokseensa vaikutteita Ibsenin nukkekodista. Kirjalla oli Suomessa niin suuri vaikutus, että se sai aikaan lakimuutoksen, joka paransi naisen asemaa avioliitossa. Canth oli muutenkin merkittävä nainen. Hän oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen. Hän oli suomalaisen realismin uranuurtaja ja kirjailijana olon lisäksi hän toimi journalistina ja kauppiaana. Elinaikanaan hän kuului merkittävimpiin mielipidevaikuttajiin Suomessa. Naisten aseman lisäksi hän oli suomalaisen koulutuksen uranuurtaja.

Nukkekoti kertoo Johannasta, joka on mennyt naimisiin Riston kanssa. Risto osoittautuukin huonoksi aviomieheksi. Hän juo Johannan säästöt ja ajaa perheen kurjuuteen. Tämän päälle Risto yrittää iskeä entistä rakastettuaan, joka Riston todellisen luonnon nähtyään yrittää ampua tämän siinä onnistumatta. Kirjan kirjoittamisen aikaan Mies hallitsi täysin avioparin omaisuutta. Kirjan aiheuttaman kohun jälkeen tämä muuttui.

Realismille tyypillisesti kirja keskittyy tavalliseen työväkeen ja epäkohtiin yhteiskunnassa. Miljöönä on 1800-luvun loppupuolen Kuopio. Näytelmän keskustelussa miehet puhuvat paljon siitä, kuinka voivat tehdä mitä vain ja olla silti naista arvokkaampia. Näytelmä on jatkuvaa ivaa tätä asiaa kohtaan. Tämä vahva kritiikki on aikakaudelle hyvin tyypillistä, mutta Suomessa se toki oli hyvin uutta. Kirjan aihe ja teemakin ovat realismille hyvin tavallisia.

lähteet:

https://en.wikipedia.org/wiki/A_Doll%27s_House

https://fi.wikipedia.org/wiki/Nukkekoti_(n%C3%A4ytelm%C3%A4)

https://fi.wikipedia.org/wiki/Henrik_Ibsen

https://fi.wikipedia.org/wiki/Minna_Canth

Minna Canth: Työmiehen Vaimo

Henrik Ibsen: Nukkekoti

Sarjakuva-analyysi

Karvinen: Kissojen ykkönen

Jim Davis, Karvisen kirjoittaja, on yhdysvaltalainen sarjakuvapiirtäjä. Ensimmäinen Karvinen julkaistaan 19.6.1978. Ennen Karvista hän kirjoitti Hnorm Gnat -nimistä sarjakuvaa ötököistä. Julkaisija ei kuitenkaan kiinnostunut siitä, joten julkisuuteen Jim ei päässyt ennen karvista. Juuri tämä albumi julkaistiin vuonna 2009. Sen on kustantanut Egmont Kustannus. Albumi koostuu strippisarjakuvista, joista kuitenkin useampi sopisi yhtenäiseksi tarinaksi. Kaikki stripit ovat koomisia.

Koska albumi koostuu stripeistä, siinä ei tietenkään ole varsinaista juonta. Stripeissä toistuvaa on samankaltainen huumori. Sarjakuvan vitsit perustuvat useasti vahingoniloon ja Karvisen omistajan Eskon, tai tämän koiran Oskun pilkkaamiseen.

Sarjakuvien päähenkilö on tietenkin Karvinen. Laiska, pullea kissa, joka pitää lasagnesta ja nukkumisesta. Karvinen ei puhu. Kaikki sen vuorosanat ovat ajatuskuplia, mutta Karvisen omistaja Esko ymmärtää Karvisen ajatukset. Esko on hyväntahtoinen ja ehkä hieman hölmö mies, jota Karvinen jatkuvasti pitää pilkkanaan.  Eskolla on myös koira Osku. Osku on hyvin yksinkertainen hahmo, joka ei esiinny sarjakuvissa läheskään yhtä usein kuin Esko, mutta aina kun näin tapahtuu, Karvinen tekee siitä pilaa. Kaikkien hahmojen ulkonäkö korostaa niiden luonteenpiirteitä.

Sarjakuvan miljöönä toimii Eskon talo. Osa stripeistä sijoittuu myös Eskon pihalle ja muutama naapurin pihaan, jossa asuu toinen koita, josta Karvinen myös tekee pilaa aina tämän luona käydessään. Ympäristö on kuvattu todella yksinkertaisesti, eikä esineitä juurikaan ole. Hahmotkin on piirretty melko yksinkertaisesti. Monimutkaista piirrostyyliä tosin ei jää kaipaamaan, sillä sarjakuvien vitsit perustuvat enimmäkseen tekstiin.

Koska kaikki sarjakuvat keskittyvät niin vahvasti Karviseen, niissä korostuu sen arvomaailma. Laiskuus, oma etu ja ruoka ovat Karviselle hyvin tärkeitä. Karvisen elämäntapa on, kuten arvata saattaa, nukkumisen ja syömisen ympärille rakentuva.

Kuten jo aiemmin mainitsin, sarjakuvan piirtotyyli on hyvin yksinkertainen. Piirrokset ovat mustavalkoisia ja yksityiskohtia ei ole juurikaan. Kuvaruuduissa näkyy yleensä Karvinen kokonaisuudessaan. Jos Esko on ruudussa mukana, Karvinen yleensä seisoo pöydällä ja Eskosta näkyy vain pää ja pieni osa ylävartalo.

Kuten jo mainitsinkin, sarjakuva perustuu enimmäkseen tekstiin. Kuva lähinnä kertoo, kuka sanoo tai ajattelee jotain. Toki ne osoittavat, millä tavalla asia sanotaan. Kuva siis lähinnä tukee tekstiä.

Valitsin juuri tämän albumin, koska pidän sarjakuvista, joissa on komiikkaa. Sain tämän albumin joululahjaksi jonkin aikaa sitten ja tiesin, että se on komiikkaa.